2012/06/11

Terapiaretkiä ja maisemaan hukkumista

Näin hienoon aamun heräsin tunnin nukahtamisen jälkeen. Pakko kuitenkin kyllä myöntää että vituttaa saatanasti herätä räkä poskella ja kaiken muun kivan lisäks niskat ihan paskana kun on nukkunu oudossa asennossa, kurkkukipukin vaan pahenee ja röhin minkä kerkeää ja mä vaan rellestän menemään ulkoilmassa. Alkaa pikkuhiljaa nyppimään kun ensin elää symbioosissa räkäpaperin kanssa kuukauden allergian takia ja sitten voikin vaihtaa sen muuhun sairauteen ettei vaan ole liian kivaa. Jumala ei rakasta mua. Tässä vaiheessa onkin ihan  hyvä vaihtoehto kurkistaa ikkunasta ja jos sää on hyvä niin painua ihan reippaasti helvettiin ja saavuttaa mielenrauha keskellä korpea kameran kanssa, toimii aina. 

Sarjassamme; parhaat paikat maailmassa ja liikaa vihreää.
Sitten tapahtui mystisyyksiä ja ihan jumalaton sumu nielaisee ihan vittu kaiken! Olin tietysti yhtä hymyä tässä vaiheessa.
Huomasin taas etten osaa olla asiallinen, mutta ihan sama, ei tää mikään vitun huomenta suomi ole. Tässä on muuten ruhtinaallisen hyvä biisi, tää vaan jotenkin kiteyttää sen tunnelman niin hyvin. Piristää. Tähän kauneuteen on hyvä lopettaa.

2 comments:

  1. Oijoi. Kaunista. vetää sanattomaksi noi usvakuvat. On noi mutkin hienoja. Hyvin oot pelannut valon kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos isosti! :) sumun kanssa vaan vähän tuppaa palamaan puhki hyvin hyvin helposti

      Delete