2017/02/21

Haudattu


Pysähdyin kesken matkaa ottamaan kuvan, että tästähän, 
epäonnistuneen, keskeneräisen ja vanhan, omakuvan peittämisestä 
löytyy kyllä halutessa symboliikkaa. Siis tekona. 
Myös jokseenkin huvittavaa ja ehkä vähän raivostuttavaa miettiä hukkaantuneita työtunteja,
 mutta sellaista sattuu. 
Joskus pitää oppia tajuamaan että sinnikkyyden ja tyhmyyden välillä on jokin raja. 



10 comments:

  1. Aivan älyttömän hienoja! ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tai siis... Yksi teoshan siinä on. Mut tuo ihan ensimmäinen on kyllä upeista upein. Hyvä et on valokuvia kaikista vaiheista !

      Delete
    2. En oikein ole rehellisesti sanottuna varma miten tähän suhtautua, tai siis kiitos! joka tapauksessa, mutta mistään teoksesta kun ei varsinaisesti ole kyse edes, ellei sitten valokuva-teoksesta. Kunhan teen tilaa uusille maalauksille heh

      Delete
    3. Hehe. voiskohan sit sanoo, että teit tilanraivaamisesta/siivoamisesta taidetta. ^^

      Delete
  2. Sellaista se on, hyvää taidetta tulee kun tekee (vähän) mieli huutaa. Sairasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ei tullu, mutta huudatti joka tapauksessa. Sairasta. Kamala harraste.

      Delete
    2. Mutta toimintana siis. Välillä pitää toki myös normaalin huutamisen lisäksi muistaa huutistella, heh. Jotain vain kunhan sen tekee täysillä. Gessoaminen on kivaa koska se on tuhoamista, siitä minä pidän. Tuossa tosin varmaan öljyvärie. Hmmh joo.

      Delete
    3. Maalaamiseen on kyllä muodostunu jotenkin intensiivinen suhde, että täysillähän se on kait pakko sitten vetää, varmaan siksi että se on niin saakelin vaikeaa. Ja värii on, vähän puutteelliset varusteet tässä. Ja itseasiassa vähän tiedotkin, en ymmärrä miten minut on päästetty koulusta näin rääpäleenä.

      Delete
    4. Rääpäle jollekkin, jättiläinen toiselle.

      Delete
    5. No olipas se kauniisti muotoiltu.

      Delete